Pieni polku metsän halki vie

1. Olen laittanut ruokaa. Ostin töistä Maija Silvennoisen Kokkaa itse -kirjan. Kirja on suunnattu nuorille uusavuttomille, mutta katsoin olevani kelpo kohderyhmää (nainen, 31 v., asunut omillaan 13 vuotta). Osaan kyllä valmistaa maukkaita aterioita, mutta koska olen mieltynyt tiettyihin raaka-aineisiin (sipuli. fetajuusto. paprika. ehkä herkkusieni. sanoinko jo sipulin? tomaatti. murskana, kokonaisena, soseena.) sekä mausteisiin (suolaa ja mustapippuria), maistuvat kaikki ruokani kutakuinkin samalta.

"Tein pitsaa"

"Minkälaista?"

"Siinä on sipulia ja paprikaa ja tomaattia ja fetajuustoa."

"Tein pastaa"

"Minkälaista?"

"Siinä on sipulia ja paprikaa ja tomaattia ja fetajuustoa."

"TEin salaattia"
"Minkälaista?"

"Siinä on sipulia ja paprikaa ja tomaattia ja fetajuustoa."

Tätä voi jatkaa. Ei ole pakko. Katkaisin Silvennoisen keittokirjan avulla sipulin ja paprikan pyhän liiton. Maanantaina valmistin porkkana-linssikeiton. En sooloillut yhtään, enkä lisännyt mielestäni keittoon hyvin sopivia tuotteita (esim. paprikaa). Keitosta tuli mielettömän hyvää.

Tiistaina riehaannuin - koo oli tulossa illalliselle, joten jotain näyttävää oli loihdittava. Tein Broileriparsakaalivuoan. Uunissa. Ilman paprikaa. Laitoin kuorrutuskastikkeeseen teelusikallisen currya ja toisen kuivattua basilikaa. Mustapippurimyllyllä oli iltavapaata. Ruokaa ja saikkosta kehuttiin vuolaasti. Itse olin hämilläni: tekemäni ruoka maistui äidin (ei omani, vaan sellaisen yleisäidin) tekemältä. Perheissä syödään vuokaruokia. Illallinen tuntui kodikkaalta ja oudon 70-lukulaiselta.

Olen alustavasti selaillut uusia aluevaltauksia Maijan teoksesta. Ehkä teen kesäisen jauhelihakeiton, tai grillikalanyytit. Ja kun mansikkakausi alkaa, olemme jo sopineet leipovamme koon kanssa mansikkakakun.

2. Viitaten otsikkoon (terveiset iille U:n ja pikelle äkiin) työmatkallani saan kävellä pienen metsikön läpi. On hienoa kun joka aamu melkein elähtyy tainnoksiin kesästä ja lämmöstä, merestä ja leikatun nurmikon tuoksusta. Tuntuu voittamattomalta ja melkein elokuvalliselta. Isoista kuulokkeista pauhaa Soundtrack of Saikkonen's life.

Saikkonen on ihan että jes

Joskus hävettää melkein ottaa valokuvia työmatkaltaan (joka aamu), mutta mitäpäs siitä. Matkani vie Lauttasaaren toisen pursiseuran sataman ohitse. Jo kevyt tuuli riittää soittamaan vantteja mastoja vasten - ääni jota kaipaan ja jonka muistan hyvin.

Vesi kimmeltää ja on liikuttavan kaunista

3. Jos olette ajatelleet uhrata elämästänne tunteja, jopa kuukausia P. D. Jamesin dekkarin Majakka parissa, voin säästää teidät vaivalta. Murhaaja on Dan Padgett. Ja se tuntuu lopussa (s. 485) täysin yhdentekevältä. Komisario Dagliesh sairastuu SARSiin ja selviää hengissä. Meri myrskyää. Erittäin boring.

4. Niksi (niksipirkkaan saa lähettää): Jos lävikkösi ei ole tarpeeksi tiheä esim. linssien huuhteluun, puhtaan sukkahousun sukkaosa käy huuhteluun vallan hyvin. Työnnä kätesi sukkaan, ota kouraasi linssejä tarvittava määrä, käännä sukka ympäri niin, että linssit jäävät kärkivahvikkeeseen. Hanan alle huuhtelemaan, ja voit olla varma, etteivät linssisi karkaa!