Veljiä ja väsymystä ja audien autuutta

Äitienpäiväviikonloppuna matkustin kotiin kuin kunnon tytär konsanaan. Jämsä-JKL välillä tehtävien ratatöiden vuoksi matkanteko pitkittyi tunnilla, ja laskinkin, että junassa tuli vietettyä duunipäivän verran. Rattoisaa sinänsä. Äiti lienee ollut kuitenkin tyytyväinen jälkikasvunsa osallistumiseen - väsyneet, saamattomat kersat saivat katettua äitienpäiväbrunssin terassille hieman ennen puoltapäivää. Äiti siis itse oli herännyt varhain leipomaan omalle äidilleen kääretorttua, ja ystävällisesti säästänyt siitä pätkän brunssipöytäämme. Että on lapsilla kakkuakin äitikullalle tarjota (terveiset Jussille. Simo oli syyntakeeton ja töissä). Veljien ympäröimänä on hyvä olla, ja kaupunkilaistunut Saikkonen nautti suuresti patiolla viinilasi kädessä istumisesta. Kiitos perheelleni, olette parhaita.


Saikkoset suojautuvat aurinkolasein, kun jumalan sormi koskettaa sipsipussia

Uusi viikko pyörähti käyntiin maanantaiaamuna kello 06.45, ja jos kello 06.46 jo alkaa odottamaan perjantaita, saattaa viikosta muodostua... pitkä (väsynyt) ja työntäyteinen (väsynyt). Päivät kuluvat konetta naputellen ja illat kabinettitarjoilijana tai viinikassana tai hyvänä mutta väsyneenä käsiparina. Harjutorilla yksiössään puolenyön aikaan on istunut tyhjiin itsensä ajanut Saikkonen, joka on tällä viikolla saanut luettua jopa sivun työn alla olevasta dekkarista.
Mutta tänään keskiviikkona on ollut poikkeuksellinen päivä. Olen ollut fysioterapeutin nuhdeltavana ja akupunktiossa ja vammautunut siinä, naputellut ja oikolukenut ja ollut ärtynyt ja katsonut tuimasti, luvannut pyhästi parantaa tapani ja rikkonut lupaukseni oitis, luvannut olla valittamatta väsymystä ja rikkonut lupaukseni TAAS oitis, odottanut iltaa ja Koota ja sitten:
ollut hienon auton kyydissä (se oli harmaa ja kai audi, ja siitä kuului ääni, ja kun sen kaasua koski se niinkuin hyppäsi eteenpäin), ja käynyt syömässä ravintolassa (Aromi? Aroma? Romana? Aurora?) entisen Waven paikalla, tullut, nähnyt ja tuominnut, syönyt leivoksia ja juonut voilla höystettyä marjamelba- (tai marianne-) kaakaota, ymmärtänyt jotain olennaista, puhunut siskon kanssa puhelimessa (terkut Mevelle!) ja lukenut äidille skypessä runon, joka menee näin:

muistan tavattoman paljon, aivan liian paljon, kunpa en muistaisi kaikkea

rakastan tavattoman paljon, aivan liian paljon, kunpa en koskaan lakkaisi rakastamasta kaikkea

haluan taas oppia elämään, unohtaa, lakata ajattelemasta, elää


jos osaisin sanoa kaiken yhdellä lauseella: olen onnellinen

Kai Nieminen. Perimmäisten kysymysten äärellä. Tammi, 2004

tähän voi lopettaa tänään, ja tältä erää.


Saikkonen leikkii aamuisin hetken ajan virkeää