All work and no play makes mari a dull boy

Koota naurattaa, kun saikkonen demoaa kuinka herutuskuvia otetaan

Viikon viimeinen puolituntinen käynnistyy, ja katselen kamalaa Jennifer Love Hewittiä esityskaudesta, jota olen yrittänyt tarpoa läpi jo yli kuukauden... Sama juttu kuin dekkarin kanssa, joka etenee puoli sivua joka ilta. Tänään vapaapäivän kunniaksi olen edistänyt molempia projekteja rutkasti.

Viitaten otsikkoon menee taas rutinan puolelle, mutta minkäs teet: lauantaiaamuna herätessäni tuntui että mikään unimäärä tai lomapäivien virkistys tai rakkaus tai kaksikomponenttiliima ei saa minua enää kuntoon, saikkonen on telonut itsensä lopullisesti duunilla. Onneksi kuitenkin toivoa vielä on, ja sweet sunnuntai on kasvattanut kaikki katkenneet raajat takaisin ja mielikuvituskin toimii taas pikku ravistelun jälkeen.


Lauantai-aamuna saikkonen teeskenteli virkeää ja odotti totuuden löytyvän hissin katosta. löytyikö: no ei.

Lauttasaaressa on syntynyt vimmatusti tietueita ja olut on kuohunnut panimoravintolassa Suomenlinnassa. Lauttamatkojen aikana olen onnistunut muistamaan miltä kesät purjehtiessa tuntuivat, kaikki muistot eivät siis ole hävinneet kadonneitten avioliittojen taivaaseen. Terveisiä Sampsalle, ne olivat kivoja retkiä vetten päällä. Sunnuntaini vietin uusia muistoja tallennellen. Kävin koon kanssa brunssilla Välimäen Hanssin La societe du cohconissa (kiitos, hans, helposta ravintolan nimestä. piti tehdä pienet väligooglaukset) ja melko suolaiselta tuntui tuo 30 egen hinta myslistä ja paistetusta munasta. oli tarjolla toki kakkujakin ja meillä oli mukavaa. illemmalla kävimme kävelyllä ja kesä tärskähti otsaan oikein kunnolla - kun kaiket päivät ja illat puurtaa sisätiloissa eikä leiki ulkona laisinkaan, voi vuodenaikojen vaihtuminen jäädä päivittymättä (viimeiset päivitykset näyttivät olevan helmikuun lopulta, joten hämmästys oli suuri. ei lunta eikä pakkasta vaan valoisaa ja lämmintä ja karjuvia kalliolaisia fogeleita.)

Tästä tulee mahtiska kesä, kunhan vaan välillä muistaisi miten sanotaan ei työlle ja joo leikille. Olisi ikävää tehdä nicholsonin jackit ja kirveksellä hakata oma vessan ovi säpäleiksi. timpurit ovat kalliita. joten - ensi viikolla, balancea ja parisuhteilua ja työtä ja lepoa ja lukemista ja hömppää ja kulttuuria ja tietokoneita ja lauttamatkoja, kaikkea kiitos, mutta pliiiiiis oikeassa suhteessa, niin saisi eniten tämä maailma irti saikkosesta ja (niinpä niin, tietysti) saikkonen maailmasta. Alla oleva kuva on ounattu isille. Kesätaivas sunnuntaina kalliossa, tyttäresi sanoo sulle moi.


Yes-show naapureille - saikkonen valokuvaa henkilökohtaisen palasensa taivasta

Lisään tänne vielä jälkikäteen pienen pätkän Waltia (ei Disney) pitkästä aloitusrunosta kokoelmasta Leaves of Grass (vuodelta 1900)

There was never any more inception than there is now,
Nor any more youth or age than there is now;
And will never be any more perfection than there is now,
Nor any more heaven or hell than there is now.

Olen samoilla linjoilla Walt-sedän kanssa.